Kuinka erilaisia ovat Suomi ja Pohjois-Korea?

(Tarkoitus ei ole kirjoittaa ensimmäistä kappaletta harvemmilla riviväleillä kuin seuraavia, mutta jostakin syystä näin vain tapahtuu.)

Eräällä foorumilla eräs kirjoittaja arvosteli minua siitä, että todellisuudentajuni on vajavainen, ja että on typerää rinnastaa suomalaisen poliisin ja yhteiskunnan toiminta Pohjois-Koreaan. Olin nimittäin kirjoittanut jutun, jossa vertailin Kim Jong-ilin ja erään suomalaisen - nimeä mainitsematta - organisaation positiivista TV-julkisuutta ja sen vaikutuksia ihmisten asenteisiin.

Aloin kirjoittaa vastausta edellä mainitulle foorumille, mutta tekstistäni tuli pitkä, ja se meni foorumin aihealueen ulkopuolelle, joten päätin kopioida sen tähän blogiin. Julkaisematta jäänyt vastaukseni on seuraava:

En ole rinnastanut suomalaisen poliisin toimintaa Pohjois-Koreaan, ja yhteiskuntien toiminnastakin vertailin keskenään ainoastaan kahden instituution TV-näkyvyyttä ja television näistä instituutioista ylläpitämää positiivista kuvaa. En väitä, että Pohjois-Korea ja Suomi olisivat samanlaisia valtioita.

Koskaan aikaisemmin (osittain siksi, että televisio on vielä suhteellisen uusi keksintö) maailmanhistoriassa mikään asia tai ilmiö - eivät jumalat, eivät uskonnot, eivät kuninkaat, ei mikään - ole saanut yhtä runsasta joka paikkaan läpitunkevaa positiivista julkisuutta kuin tämän hetken lainvartijat länsimaissa. Jo ensimmäisiä askeliaan ottava lapsi törmää ilmiöön istuessaan vanhempiensa sylissä televisiota katsomassa tai saadessaan ensimmäiset lelunsa ja värityskirjansa. Ja sama tietotulva jatkuu hellittämättömänä läpi koko elämän.

http://vapausblogi.blogspot.com/2010/10/aivopesua-lapsesta-alkaen.html

Miksi tällaisella aivopesua muistuttavalla jatkuvalla propagandalla ei olisi vaikutusta ihmisten arvoihin ja ajattelutapaan? Totta kai sillä on. Tätä on vaikea huomata omalla kohdalla, mutta sen huomaa, kun vertailee eri maita ja niissä vallitsevia arvomaailmoja keskenään.

Iranilaiset ajattelevat islamin uskosta ja yleensäkin maailman menosta hyvin eri tavalla kuin amerikkalaiset, vaikka geneettisesti kummassakin maassa asuu samaan ihmislajiin kuuluvia asukkaita, joiden aivoissa ei ole todettu sellaista eroa, joka saisi ihmiset asennoitumaan asioihin aivan eri tavalla. Syyn eroihin täytyy siis olla ympäröivässä yhteiskunnassa.

Teot, jotka voivat johtaa Iranissa julkisiin hirtto-orgioihin keskikaupungilla, voivat olla Yhdysvalloissa täysin hyväksyttyjä. Ja vastaavasti teot, jotka Iranissa katsotaan kuuluvan miehisiin perusoikeuksiin, voivat johtaa Yhdysvalloissa syytteen nostamiseen.

Samanlaista vertailua voitaisiin tehdä monien muidenkin maiden välillä. Pakistanissa eräs nainen sai jokin aika sitten kuolemantuomion pilkattuaan syytteiden mukaan (jotka nainen kiistää) islamin pyhiä arvoja. Tanskassa ei nostettu syytettä, vaikka lehti julkaisi pilakuvia Muhammedista.

Neuvostoliiton asukkaiden arvomaailmassa yksi pahimmista rikoksista oli toisen ihmisen riistäminen eli yksityisen palkkatyön teettäminen. Naapurin tytön palkkaaminen pimeästi yhdeksi illaksi lastenvahdiksi olisi erittäin vakava rikos. Nyky-Venäjällä yksityisten miljardöörien tehtaissa työskentelee tuhansia palkkatyöläisiä.

Vertailu eri maiden ja eri aikakausien välillä osoittaa, että eri maissa on erilaisia arvoja, ja arvot voivat muutta hyvinkin lyhyessä ajassa, jos ylhäältä niin määrätään. Ja nimenomaan tämä ylhäältä määrääminen on avaintekijä. Se osoittaa, että keskeiset arvot eivät ole ihmisten oman päättelyn tulosta vaan ne on ohjelmoitu ihmisiin propagandaa ja pakkoa sopivasti yhdistämällä. Eiväthän Iranin arvotkaan olleet 1970-luvulla sitä, mitä ne ovat nyt.

Loppupäätelmä on se, että koska propagandalla voidaan ohjata arvoja, ja koska propagandaa tulee valtava määrä, ja koska ihmisten arvot ovat propagandalla luodun arvomaailman mukaisia, ihmisten arvot mitä todennäköisimmin ovat heihin propagandan avulla istutettuja.

Se, että jollakin foorumilla saa aikaan voimakkaan henkilökohtaisuuksiin menevän raivonpurkauksen esitettyään propagandan antaman maailmankuvan kanssa edes lievästi ristiriidassa olevaa tietoa, on lopullinen sinetti päätelmälle, että ihmiset ovat sitä, miksi heidät on ohjelmoitu.

Keskustelu on käytännössä mahdotonta, jos asia on toiselle osapuolelle pyhä muuttumaton uskonkappale ja toiselle osapuolelle vain asia asioiden joukossa.

Tässä asiassa Suomi ja Pohjois-Korea eivät ole kovin kaukana tosistaan, vaikka ohjelmoinnissa onkin eroa.