Demokratia - suora tai epäsuora - on
savuverho, jonka taakse todelliset vallanpitäjät kätkeytyvät.
Äänestäjät päättävät niin kuin heidän halutaan päättävän.
Mielipiteet, joita ihmiset luulevat omikseen, on istutettu heihin.
Se, mitä aina tarkoitamme sanoilla
’julkinen mielipide’, johtuu ainoastaan pienen pieneksi osaksi
yksilöiden omakohtaisista kokemuksista, saati tiedoista ja
havainnoista, sitä vastoin suurimmaksi osaksi siitä käsityksestä,
joka saadaan syntymään harjoittamalla hellittämättömän
tarmokkaasti ja sitkeästi ns. ’valistustoimintaa’.
Samoin kuin tunnustuksellinen kanta on
kasvatuksen tulos ja vain uskonnollinen tarve semmoisenaan uinuu
ihmisen sisimmässä samoin edustaa joukkojen poliittinen mielipide
ainoastaan monesti kerrassaan uskomattoman sitkeästi ja
perinpohjaisesti harjoitetun sielun ja ymmärryksen muokkauksen
tulosta.
Televisiokanavilta tulee päivästä
toiseen piilopropagandaa, jolla ihmisten ajattelua muokataan. Se on
niin hienovaraista, että ihmiset eivät huomaa sitä.
Yksi esimerkki propagandan voimasta on
se, miten ihmiset suhtautuvat homoseksuaalisuuteen ja sen
harjoittajiin nyt - ja miten he suhtautuivat näihin asioihin
kuusikymmentä vuotta sitten. Tällä hetkellä nämä ilmiöt ovat
pop ja kaikin puolin OK. Suorastaan cool. Kuusikymmentä vuotta
sitten niitä pidettiin rikollisuutena ja sairautena. Mikä on saanut
ihmisten ajattelun muuttumaan? Se, että homoseksuaalisuutta ja
homoja on alettu esittää positiivisessa merkityksessä ja
positiivisissa yhteyksissä. Ei siihen tämän kummempaa propagandaa
ole tarvittu - vaikka sitäkin on tietysti harjoitettu. Kun jokin
asia on esillä päivittäin vuosien ja vuosikymmenien ajan, ihmiset
alkavat pitää sitä normaalina, vaikka se olisi ollut alunperin
kaikkea muuta kuin normaali.
Kun iranilaisia naisia vaadittiin
pitämään huivia Khomeinin tultua valtaan, vaatimus aiheutti
henkistä vastarintaa yläluokkaisten koulutettujen
länsimaalaistuneiden naisten keskuudessa. Nyt kun yli 30 vuotta on
kulunut, huivia pidetään normaalina asiana. Yhtä normaalina kuin
Suurta Johtajaa esittävää rintanappia, jota kaikkien
pohjoiskorealaisten on pakko pitää. Ihmiset tottuvat vaikka
käsirautoihin, jos heidät pakotetaan pitämään niitä tarpeeksi
kauan. Lopulta he suorastaan vaativat niitä eivätkä enää suostu
luopumaan niistä.
Joten äänestetäänpä huiveista,
rintanapeista ja käsiraudoista. Mikä mahtaa olla kansan mielipide?
Yllä olevat esimerkit ovat kaukaa
haettuja. Lähempääkin löytyisi esimerkkejä, mutta jos
mainitsisin niitä, saisin aikaan pyhää vihaa muistuttavan
torjuntareaktion. Aivopesun luonteeseen nimittäin kuuluu se, että
ihmiset eivät suostu myöntämään olevansa sen kohteita ja
muodostaneensa käsityksiään sen perusteella. Kaikkien mielipiteet
ovat ehdottomasti heidän omiaan.